tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kitarisaleikkaus - Adenoidectomy

Viime viikon perjantaina Pojalle tehtiin kitarisaleikkaus. Operaatio tehtiin lasten lääkäriasemalla Tapiolan Pikkujätissä. Meillä oli aamun ensimmäinen leikkausaika, joten paikalla piti olla 8.15. Koska leikkausta ennen piti olla 5 tuntia ravinnotta, oli hyvä että leikkaus tehtiin heti aamusta, eikä nälkä ja jano ehtinyt äityä kovin pahaksi. Poika kävi edellisenä iltana suihkussa ja puki aamulla ohjeiden mukaisesti mukavat, joustavat vaatteet. Pakkasimme vielä varmuuden vuoksi varavaatteet mukaan.

Pikkujättiin saavuttuamme hoitaja haastatteli meidät kysyen mm. milloin oli viimeksi syöty/juotu, oliko parhaillaan flunssaoireita, allergiaa, aiempia nukutuksia jne. Hoitaja myös kertoi tarkemmin leikkauksesta ja näytti mm. maskin, jota nukutuksessa käytetään. Poika sai kokeilla maskia ja kysellä kysymyksiä. Hoitajan jutustelutuokion jälkeen Poika kävi vielä vessassa (nukutettaessa saattaa muuten pissa lirahtaa housuun), jonka jälkeen nukutushoitaja tuli juttelemaan hetkeksi.

Sitten siirryimme nukutushoitajan johdolla leikkaussaliin, Poika oli isänsä sylissä ja minä luin hänelle kirjaa. Maski laitettiin kasvoille ja hetkisen kuluttua Poika nukahti. Hieman hän oudoksui nukutuskaasun hajua, mutta oli kuitenkin tosi reipas. Tippakanyyli pistetään vasta kun lapsi on nukahtanut, joten toimenpiteet lapsen hereilläoloaikana ovat kivuttomia. Siirryimme miehen kanssa heräämöön odottamaan ja noin puolen tunnin kuluttua Poika jo tuotiinkin luoksemme. Hän oli  heräilemässä nukutuksesta ja melkoisen sekaisin, jalat ja kädet sätkivät ja välillä jouduimme miehen kanssa yhdessä pidellä häntä paikoillaan. Hoitaja kertoi, että jotkut lapset ovat herätessään kovinkin liikuvaisia ja rauhattomia (Pojan jälkeen leikkauksessa ollut pikkutyttö vain nukkui rauhallisesti, joten tässä on todellakin yksilöllisiä eroja). Rauhattomuutta kesti ehkä noin puolisen tuntia, jonka jälkeen Poika rauhoittui ja alkoikin kysellä, että koska lähdetään kotiin. Poika sai juoda mehua ja jäätelöäkin tarjottiin. Lääkäri kävi vielä tarkastamassa tilanteen ja antamassa ohjeita, ja hoitajan poistettua tippakanyylin kädestä olimmekin valmiit lähtemään. Poika käveli itse heräämöstä naulakolle ja autolle. Olin hämmästynyt kuinka nopeasti operaatio oli ohi, siitä kun saavuimme lääkärikeskukseen ja lähdimme kotiin meni noin 2 ja puoli tuntia. Heti leikkauksen jälkeen lapsi ei saa istua yksin takapenkillä automatkan aikana, joten  kotiin ajettaessa istuin hänen vieressään. Meillä oli varmuuden vuoksi ämpäri ja talouspaperia matkassa, jos pahoinvointi yllättäisi. Pojalla ei kuitenkaan ollut pahoinvointia lainkaan leikkauksen jälkeen.

Poika oli kotiin tullessa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, alkoi heti koota pikkulegoja, vaikka koetin ehdottaa josko pitäisikö hieman levätä. Poika joi kylmää mehua ja söi jäätelöä, ja päivällä hän söi jo perunamuusia ja uunilohta. Ruuan on aluksi hyvä olla hienojakoista ja se pitää jäähdyttää huoneenlämpöiseksi, sillä lämmin ruoka voi aiheuttaa leikkaushaavassa verenvuotoa. Kipua Poika ei valittanut kertaakaan, kahta erilaista särkylääkettä otettiin viikonlopun ajan lääkärin suosituksesta, jotta kipu varmasti myös pysyisi poissa. Lääkäri kertoi, että leikkauksen jälkeen esiintyy nenän tukkoisuutta ja mahdollisesti limaneritystä. Pojalla on ollut nenä hieman tukossa, muttei häiritsevästi. Viikonloppu vietettiin sisätiloissa ja jälkihoito-ohjeista tärkeimmät olivat saunomisen, uimahalliin menon ja ponnistuksia vaativan urheilun välttäminen seuraavat 10 päivää.

Kitarisaleikkaus oli siis nopea toimenpide, josta toipuminen tapahtui pikaisesti. Varmasti tässä on yksilökohtaisia eroja, mutta onneksi leikkaus ei kuitenkaan ole erityisen suuri operaatio. Jos joku miettii uskaltaako, tai kannattaako leikkaukseen mennä, niin voin oman kokemuksemme perusteella sanoa, että kaikki meni hienosti eikä Pojalla ollut kipuja, eikä kokemuksesta jäänyt pelkoja pienen mieleen. Täytyy myös muistaa, että asiantuntevalla ja lapsien hoitoon erikoistuneella hoitohenkilökunnalla on suuri merkitys, jotta kokemuksesta jää hyvä mieli niin potilaalle kuin muullekin perheelle.

The Boy had adenoidectomy last friday. Everything went well and the whole trip to the children's medical center only took about two and a half hours. The operation itself took about half an hour. Recovery was very quick, The Boy was playing with his legos straight after we got home. Luckily, he did not have any pains or aches either.

Duodecim Terveyskirjastossa kitarisoista kerrotaan seuraavaa:

"Kitarisa sijaitsee nenänielussa ja koostuu samanlaisesta imukudoksesta kuin suun takaosassa näkyvät nielurisatkin. Kitarisoja on vain yksi ja sen koko vaihtelee olemattomasta jopa luumun kokoiseen. Kitarisa on kookkaimmillaan leikki-iässä. Se surkastuu vähitellen lapsen kasvaessa, eikä yli 20-vuotiailla ole yleensä juurikaan kitarisaa jäljellä. Kitarisan tehtävä on osittain epäselvä. Se on osa lapsen puolustusjärjestelmää ja suojaa mahdollisesti nenänielun limakalvoa haitallisten bakteerien kiinnittymiseltä. Kuitenkin tiedetään, ettei kitarisan poisto lisää lapsen alttiutta sairastua hengitysteiden tulehduksiin tai muihinkaan sairauksiin.

Tavallisin syy kitarisan poistolle on suurentuneen kitarisan aiheuttama jatkuva kuorsaus ja suuhengitys. Kun kitarisa on hyvin suuri, se tukkii nenänielun, jolloin lapsi ei pysty hengittämään normaalisti nenän kautta. Jatkuva kuorsaus ja suuhengitys voivat heikentää unen laatua, aiheuttaa päiväaikaista levottomuutta ja estää hyvän purennan kehittymisen. Joskus kitarisa tulehtuu kroonisesti ja sen pinnalla tai suunielussa nähdään valuvaa märkäeritettä. Tällöin kitarisa on syytä poistaa. Tulehtunut kitarisa ei välttämättä ole suurentunut.

Korvalääkärit tekevät kitarisaleikkauksia ja toimenpide tehdään aina nukutuksessa. Leikkaus tehdään peilin avulla suun kautta ja se kestää yleensä alle 15 minuuttia. Leikkaus voidaan tehdä lähes aina päiväkirurgisena. Lapsen vointia tarkkaillaan sairaalassa toimenpiteen jälkeen muutama tunti ja hän pääsee yöksi kotiin. Lapset toipuvat kitarisaleikkauksesta yleensä nopeasti ja jälkivaivat ovat lähes aina lieviä ja harmittomia. Nenänielu voi olla hieman arka ja turvonnut leikkauksen jälkeen ja lapselle onkin hyvä antaa kipulääkettä parin päivän ajan. Limakalvon parantumisvaiheessa lapsen hengitys voi haista muutaman päivän ajan todella pahalta. Haju häviää leikkausalueen parannuttua. Leikkausalue alkaa hyvin harvoin vuotaa verta leikkauksen jälkeen. Tämä tapahtuu melkein aina jo leikkauspäivänä. Jälkivuodon saanut lapsi on vietävä heti takaisin sairaalaan. Nenänielun turvotus voi aiheuttaa kuorsausta muutamina ensimmäisinä leikkauksen jälkeisinä öinä".




Kuva lainattu täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti