Muutimme reilu kaksi vuotta sitten Espoolaisesta kerrostalokolmiosta maalle omakotitaloon. Kotimme on 80-luvun puolivälissä rakennettu valkoinen kahitiilitalo. Remonttia ei talossa oltu tehty aikoihin, osa pinnoista oli alkuperäisessä asussaan ja luonnollisesti kuluneita ja nuhraantuneita.
Remonttitaitoinen mies laittoi tuulemaan ja remontoi koko mökin sisältä uuteen uskoon. Kaikki lattia- ja seinäpinnat, ovet, keittiönkaapistot ja kodinkoneet, vaatekaapit, vessa, kylppäri ja sauna uusittiin. Sisäkatot ovat ainoastaan vanhassa kuosissa, tosin vessan ja kylppärin katot maalattiin valkoisiksi. Ulkopuolelta talo oli siistissä kunnossa, uutta on ulko-ovi sekä miehen rakentama takapihan kuisti. Remonttiprojekti kesti noin vuoden. Mies jaksoi remontoida todella ahkerasti päivätyönsä ohella. Kylpyhuoneen vesieristyksestä ja laatoituksesta huolehti alan ammattilainen. Harmittaa, ettei kaikista remonttivaiheista muistettu ottaa valokuvia. Nyt olisi hauska verrata miltä täällä näytti ennen ja jälkeen remontin.
Yksi projekteista oli takan ja puuhellan maalaus. Ne olivat vanhalta väritykseltään punertavanruskeaa tiiltä. Pinnat olivat nuhjuisia ja tumma väri teki kovin synkän vaikutelman. Viime toukokuussa ne vihdoin maalattiin valkoiseksi. Maalia tarvittiin muistaakseni kolme kerrosta, merkkiä en nyt muista, mutta kuumuutta kestävää ja mahdollisimman myrkytöntä. Takan yläosassa on rosoinen rappaus ja luonnonkiviä. Kivet olisi ollut mukava säilyttää sellaisinaan, mutta ne olivat niin nuhraantuneita ja epätasaiset kivet todella hankalia puhdistaa, joten päädyimme lopulta maalaamaan myös ne valkoisiksi. Valkoinen väri raikasti ja kevensi huoneen ilmettä, tuntui kuin takanrumilus olisi pienentynyt puolet koostaan. Nyt tulisijat sulautuvat huoneen yleisilmeiseen, eivätkä enää pomppaa esille ja häiritse kuin roska silmässä.
 |
Lähtötilanne |
 |
Maalari työssään, toinen maalikerros menossa |
|
|
|
|
 |
Urakka on saatu päätökseen
|